Intohimo pakkona

Kirjoittajat Veli-Matti Toivonen ja Tuuli Paltemaa

Koskahan sana ’motivaatio’ otettiin nykymerkityksessä käyttöön? Sata vuotta sitten sitä ei ollut, eikä ollut mitään motivaatio-ongelmiakaan. Se voikin olla juuri päinvastoin: motivaatiosta on työssä alettu puhumaan juuri siksi, että se on alkanut kadota.

Silloin kun motivaatiosta ei vielä puhuttu, se oli jotain yhteistä, nyt kun sen perään huudetaan, siitä on tullut kunkin omaa. ”Mikä on sinulle tärkeätä työssä/ parisuhteessa/ elämässä” tai ”mitä haluaisit, jos ei olisi mitään rajoituksia?” meiltä kysytään.

Viimeiset 50 – 70 vuotta olemme motivoineet itseämme tavoittein (”mitä sinä haluat?”). Sitten 1990-luvulta alkaen ’Dream big’ -megatavoittein (moni julkkiskin on saavuttanut unelmansa!). Tavoitemotivointi siirsi elämän painopisteen tulevaisuuteen: siellä on kaikki hyvä. Elämästä saattoi tulla tulevaisuuden eteen raatamista ja ’sitku’-elämää: sitten kun olen saanut hyvän ammatin/työn/tarpeeksi rahaa/uuden asunnon/hyvä parisuhteen/hyvän aseman/olen eläkkeellä jne.

Nyt on jo pitkään palattu ’tähän ja nyt’, läsnäoloon, keskitytty mindfullness harjoituksessa suussa olevaan rusinaan, kohdattu jne. Motivaation painopistekin on palannut tulevaisuudesta tähän hetkeen. Tärkeintä on hyvä ilmapiiri, hyvä ’pöhinä’, omien arvojen löytäminen, työhön antautuminen ja heittäytyminen. Sitoutuminen on jo mennyttä aikaa, sillä haettiin turvallisuutta, nyt omistaudutaan työlle. Maaret Kallio muotoilee sen suorastaan myyttisiin mittoihin kysymyksellä: ”Missä siis sinun rakkautesi voi vahvistua toisten iloksi?” Vähempi ei työelämässä riitä. On löydettävä ’oma rakkaus’ ja vietävä se työhön.

Aluksi tämä kaikki on tuntunut vapautukselta. Minä itse päätän mistä pidän ja mitä teen. Siksi hämmästytti, kun nuorten yrittäjien tilaisuudessa tämä vapaus olikin kääntynyt pakoksi. Kun kysytään käsityksiä työstä, vastaa nuori yrittäjä näin: ”Työn pitää olla intohimo!”.

Mitä käy intohimolle, kun siitä tulee vaatimus ja pakko? Nuori yrittäjä kertoi, kuinka intohimo ennen tarkoitti vapautta tehdä kivoja ja kiinnostavia juttuja, tunteena iloa ja innostusta. Kehossa se tuntui keveytenä. Nyt ajatus siitä, että työn on pakko olla intohimo, kuristaa ja ahdistaa. Ilon ja innostuksen sijaan on tunne, että täytyy esittää iloista ja innostunutta. Tämä esitys on erityisesti esimiehille tehty, mutta varmuuden vuoksi esitystä pitää ylläpitää myös kollegojen kanssa. Intohimon ja pakon väliin on tullut yhtäläisyysmerkki. Katsoessaan tulevaisuuteen näky ei innostanut, ”jos tilanne jatkuu näin, luultavasti väsähdän täysin”, sanoi hän.

NLP Coach -kurssilla mietittiin intohimoa vaatimuksena ja yksi kokeneempi kurssilainen tunnisti  itsessään ajatuksen keskeneräisyydestä. Kun hän kurkisti menneisyyteen, oli keskeneräisyys siellä virheenä, joka oli korjattava ja josta oli päästävä pois. Näinhän me helposti ajattelemme, vaikka kuinka toitotetaan ”moka on lahja”-slogania. Tullessaan aikajanaa menneisyydestä tähän päivään ja katsoessaan tulevaisuuteen, muuttui ajatus virheestä ajatukseksi keskeneräisyyden hyväksymisestä. On ihan ok olla keskeneräinen ja matkalla. Tällaiseen hyväksyntään ei tarvita mokaamisjuhlia ja julistuksia, se vaan on.

Jo pitkään on ihmetelty millaisia vaatimukset nykyajan työssä ovat. Työntekijän pitää olla joustava, intohimoisesti työlleen omistautunut, luova ja innovoiva multitaskaaja, positiivnen, itsenäinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva vuorovaikutusihme. Nämä ovat huippukokemuksia, mutta huipulla ei voi olla koko aikaa. Huippukokemukset ovat poikkeuksia, sattumia, onnenpotkuja. Ne syntyvät tavallisen elämän pohjalta vähän kuin kaunis kukkakin, joka kasvaa mullasta. Mutta ilman multaa, joka sateessa voi muuttua kuravelliksi, ei ole kukkaakaan.

Motivaatio sana tarkoittaa käynnistämistä tai sytyttämistä ja on tehdasteollisuuden energia-kieltä, kuten iso osa vanhaa psykologiaa, esimerkiksi varhainen psykoanalyysi. Omat tavoitteet, arvot ja intohimo ovat paljolti vielä samaa energia-metaforaa. Nyt on jo kauan sitten siirrytty energia-metaforasta kommunikaatio-, vuorovaikutus- ja vaihtoajatteluun. Mitä ’motivaatio’ on täällä? Se on tietty yhdessä tekemisen tapa, sellainen missä tiimi/työryhmä kehittää omaehtoisesti yhdessä työtään. Motivaatioluennolla tai saunaillassa aikaan saatu hyvä ilmapiiri ei kestä pitkään, jos yhdessä tekemisen tapa ei ole kunnossa.

 

 

Voit olla kiinnostunut myös näistä

  • Kosketus – kuinka ääni koskettaa ja yhdistää

      Ääni ei ole ainoastaan kieltä ja sanoja. Siinä kuuluu koko olemuksemme, kokemukset, tunteet ja se osa meistä, joka on sanojen ja kielen ulottumattomissa. Ääni kulkee hyrinästä kiljahduksiin, huokauksesta huutoon. Kaikenlainen ääni on mahdollisuus ilmaista itseä omalla, ainutkertaisella äänellä. Kaikenlainen ääni on yhteyttä – lähetettynä ja vastaan otettuna. Ääni on liikettä, värähtelyä ilmassa ja kehossa….

  • Olemisen sietämätön keveys

    [et_pb_section admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text admin_label=”Teksti” background_layout=”light” text_orientation=”left” use_border_color=”off” border_color=”#ffffff” border_style=”solid” saved_tabs=”all”] Ihminen elää kaiken heti ensi kerralla ja valmistautumatta osaansa. Ikään kuin näyttelijä joka esiintyy harjoittelematta osaansa. Mutta minkä arvoista elämä voi olla, jos sen ensi harjoitus on elämä itse? Siksi se muistuttaa aina luonnosta. Ilmaus ei kuitenkaan ole täsmällinen, sillä luonnos on aina jonkin…

  • Rakkaus – se pieni suuri sana!

    Kuinka monta laulua, runoa ja maalausta maailmassa onkaan taiteiltu rakkaudesta? Entä kirjoitettu kirjoja, kuvattu elokuvia ja näytelty näytelmiä? Rakkaus – joko sen syntyminen tai loppuminen on inspiroinut taiteilijoita erilaisiin pieniin ja suuriin teoksiin. Lienee niin, että aika monilla meillä ”taviksillakin” on teini-iässä rustattuja, kyynelin kirjottuja runoja rakastamisen vaikeudesta. Ihminen ja ihmiskunta ovat tarvinneet rakkautta kehittyäkseen….

  • Jos elämä olisi luisteluhiihtoa

    ”Onnea on ensimmäiset jäljet vasta-ajetulla ladulla”, olen ajatellut luultavasti aina, kun olen sen tehnyt. Parhaimmillaan suksi liukuu kuin itsestään ja vauhtia piisaa. Tällöin muistan hiihto-open vinkit: ”potku kapealle, suksi eteenpäin menosuuntaan ja paino jalan päälle. Käsivarret lähekkäin pään korkeudelle valmiina antamaan vauhtia” Itse muistutan itseäni: voima lähtee keskeltä eli napa selkärankaan kiinni. Myös ajatukset ovat…

  • Totuuksista

    Viikonlopun aikana tuli taas selväksi, että koemme tilanteet eritavoin. Hyvän ravintolaillallisen jälkeen minä olin sitä mieltä, että ”hyvää oli”, illallisseurani mielestä taas ”ei ollut pahaa”. Sama toistui hieman eri sanoin myöhemmin raparperipiirakan ääressä. Jokin aika sitten olin ystäväni kanssa matkalla konserttiin kuuntelemaan upeaa musiikkia, tai niin luulin, kunnes ystäväni kertoi olevansa matkalla KATSELEMAAN konserttia. Elokuvissa…

  • Pannaan tavut peräkanaa, muodostetaan uutta sanaa…

    Ristiriidat ja vastakohdat kavereiksi keskenään Puolesta tai vastaan – oikein tai väärin? Joko tai! Etsitään vastakohtia ja vastapareja, pannaan asiat paremmuus järjestykseen. Minä vastaan sinä! Hyvä ei voi olla huono, eikä huono hyvä. Kaikki tai ei mitään. Voisiko olla sekä ja että, molemmat ja kaikki, vieläpä yhtaikaa? Kokeillaanpa mitä tapahtuu kun yhdistellään olemassa olevia sanoja…