Helkutin liikenne!

Jos maailmassa valittaisiin yksi syntipukki, jota manataan ja jonka toiminnasta (toimimattomuudesta) ärsyynnytään eniten, olisi se luultavasti liikenne. Liikenne joko tökkii, kulkee liian nopeasti tai on muuten vaan täynnä toinen toistaan tohelompia autoilijoita. Hyvänä kakkosen taitaa tulla sää. On liian kuuma tai kylmä, aina sataa tai ei sada kun maa tarvitsisi vettä. Suomen kesästä riittää valittamisen ja ärsyyntymisen aiheita aina vaan, eikä talvikaan ole enää kuin ennen.

Minun huonona päivänä, väsyneenä, kiireisenä tai vähän kipeänä, täyttyy maailmani kaikenlaisista törtöistä muuallakin. Kaupassa he kaikki tunkevat eteeni, hidastelevat kassajonossa ja haluavat juuri silloin maksaa kolikoilla tai juoksuttavat kassahenkilöä unohtuneilla punnituksilla. Työpaikalla, netissä, kadulla ja ihan missä vaan ihmiset käyttäytyvät järjettömästi, pysäköivät väärin, pukeutuvat mauttomasti, keskustelevat turhista asioista, nauravat ärsyttävän lujaa, ovat joko liian puheliaita tai hiljaisia, tunkevat liian lähelle tai katoavat kaukaisuuteen raivostuttavasti, juuri kun minulla olisi heille tärkeää asiaa.

Puhelin ja netti pätkivät, sade kastelee kampauksen, kahvi on haaleaa ja ruoka polttaa kitalaen. Myös posti osallistuu tähän salaliittoon minua vastaan. Jos se ylipäätään kulkee tuo se ainoastaan laskuja ja ällöttäviä mainoksia. Viime viikollakin postilaatikossa oli jo JOULUMAINOS vaikka oli vasta lokakuun alku!

Lapsena opin, että kannattaa laskea kymmeneen, ennen kun antaa tunteille vallan. Toisinaan lasken kymmeneen, toisinaan kymmeneen tuhanteen ja silti raivostun, ärsyynnyn ja menetän malttini. Toisinaan laskiessani jaksan ja viitsin kysyä itseltäni, mitä minussa tapahtuu, kun annan itseni kiihtyä nollasta sataan sekunnissa? Tai mihin kohtaan minua osuu, kun joku ei toimi niin kuin olisin halunnut? Miten ja millä saan aikaiseksi tämän ärsyyntymisen? Superkysymys itselleni on, mistä kohtaa itseäni löydän tuon saman, mikä toisessa ihmisessä minua niin ärsyttää? 

Tuohon viimeiseen kysymykseen löydän aina vastauksen, jos vaan suostun olemaan itselleni rehellinen. Sen jälkeen eivät muut ihmiset ja heidän tekemisensä niin hirveästi ärsytäkkään.

Voit olla kiinnostunut myös näistä

  • Onnistuminen ja innostuminen

    [et_pb_section admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text admin_label=”Teksti” saved_tabs=”all” background_layout=”light” text_orientation=”left” use_border_color=”off” border_color=”#ffffff” border_style=”solid”] ”Sitä saa mitä haluaa” mantran hokeminen sai minutkin uskomaan voimiin, joita ajatuksissani on. Luin ajatuksia olevan 20 000 kpl päivän aikana, sitten määrä nousi ja olikin 50 000, lopulta ajatuksia tiedettiin olevan jo 70 000 päivässä. Mikä vastuu jokaisesta niistä! Uskalsin ajatella vain sitä mitä haluan,…

  • Vakavasti leikillään

    Kirjoitus on julkaistu Mieli-lehdessä 3-4/2018 (Talvi 2019) Leikki on lasten työtä ja jos se olisi aikuistenkin, olisi maailma luovempi paikka ja mm. työyhteisöissä parempi olla, kirjoittaa Tuuli Paltemaa. Tämä artikkeli ei ole leikin asia ja samalla se on nimenomaisesti leikin asia. Leiki itsesi onnelliseksi? Leikki on lasten työtä, sanotaan. Leikkiminen on kuitenkin vakavaa puuhaa ja…

  • Väärin oikeassa vai oikein väärässä?

    Jokunen päivä sitten kuulin itseni puhuvan totuutena asiasta, josta todellisuudessa en ollut ihan varma. Asialla ei olisi ollut juurikaan merkitystä, aivan pikkujutusta oli kyse, vaan merkityspä kasvoikin kun päätin olla tietäväinen ja oikeassa, enkä aloitettuani voinut päästää oikeassa olemisestani irti. Saman tarinan kuulen aina vaan uudelleen. Perheen sisällä riidat syntyvät usein siitä, ettei kukaan suostu…

  • Syysväsymys, lomakuume ja muita diagnooseja

    Ihan kohta kesälomakauden loputtua alkaa kuulla puhetta stressistä ja väsymyksestä. Lomalla hankitttu energia on tipotiessään ja akut valittavat tyhjyyttään. Moni odottaa kiihkeäsi seuraavaa lomaa ja akkujen lataamista, tiedetään, että syksy väsyttää ja pimeä talvi masentaa. Voisiko ihminen toimia niin kuin auto, ladata akkuja käytettäessä, siinä arkisessa työssä ja olemisessa? Millaista olemista ja tekemistä sinä tarvitset, jotta…

  • Optimismin huippu?

    Eli tarina siitä kuinka tärkeää on valita mitä huomaa ja mitä jättää huomaamatta. Tapahtui tänä aamuna noin klo 8.00: ”VAU! Ensilumi sataa, ihanaa!” Tähän huutoon havahduin kesken Hesarin lukemisen ja viuhahdukseen, joka syntyi kun yökyläläinen,  Nea, syöksyi eteiseen, pisti takin ja kumisaappaat jalkaansa ja jatkoi samalla vauhdilla pihalle. ”Vihdoinkin ensilumi, pääsee vihdoin lumen keskelle möyrimään!”…

  • Olemisen sietämätön keveys

    [et_pb_section admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text admin_label=”Teksti” background_layout=”light” text_orientation=”left” use_border_color=”off” border_color=”#ffffff” border_style=”solid” saved_tabs=”all”] Ihminen elää kaiken heti ensi kerralla ja valmistautumatta osaansa. Ikään kuin näyttelijä joka esiintyy harjoittelematta osaansa. Mutta minkä arvoista elämä voi olla, jos sen ensi harjoitus on elämä itse? Siksi se muistuttaa aina luonnosta. Ilmaus ei kuitenkaan ole täsmällinen, sillä luonnos on aina jonkin…