Oivalluksen äärellä

Road Map

Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä
hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä et löydä perille.
-Tommy Tabermann –

 

”Täällä me ollaan ja odotellaan oivalluksia”, luonnehti eräs kurssilainen viikonlopun koulutusta. Ei siis; täällä olemme opiskelemassa, oppimassa tai työskentelemässä.

Mitä sellainen oivallusten odottelu oikein on?

• ”Silloin kun odottaa oivallusta ikään kuin säätää vastaanottimensa asentoon, johon se voi tulla.”
• ”Se on jotain muuta, kuin pakottamista. Yrittäminen loppuu, se yrittäminen estää oivalluksen tulemisen.”
• ”Rentoutta! Luottamusta siihen, että kaikki on jo olemassa. Mun ei tarvitse pingottaa ja pusertaa. Oikeastaan mä vaan avaan oven ja annan oivalluksen tulla.”

Tapahtuuko oivallus aivoissa, jossain muualla tai sekä-että?

Voimme tutkia oivallusta aivojen toiminnasta. Selviää, että aivojemme sähkö- ja magneettikentissä tapahtuu muutoksia oivalluksen aikana. Nämä ovat lukemia niillä mittareilla, joita osaamme käyttää. Mitä kaikkea aivoissamme sen lisäksi tapahtuu, on edelleen mysteeri. Tutkimukset kuitenkin antavat ymmärtää, että oivallusta edeltää rentoutumisen tila, näin ollen aktiivinen ponnistelu jonkin asian ymmärtämiseksi voisi vaikeuttaa oivalluksen saamista.

Oivallusten odottelu sisältää runsaasti luottamusta. Avointa pohdintaa, ajatusten, ideoitten ja idean itujen vapaata pallottelua ilmapiirissä, jossa pallottelijoiden kesken vallitsee ilo, hyväksyntä ja arvostus. Tämä näkyy hymyinä, innostusta henkivinä asentoina ja nyökkäilyinä sekä kuuluu hyväksyvänä hyminänä, nauruna ja ”just noin, kaikki on ok” jne ilmaisuina. Se on myös paineetonta olemista,  sitä ettei ole odotuksia siitä mitä pitäisi olla tai siitä mitä pitäisi tulla. Se on sanomaton lupa ilmaista keskeneräisiä ajatuksia, ehkä vähän ”tyhmiäkin”. Sekin ajatusitu, jota ei oikein sanoiksi saa puettua pullahtaa ulos metaforana, eleenä, kosketuksena tai olemisena. Nämä ”ajatusvauvat” liikkuvat, saavat vauhtia toisistaan, muuttuvat ja muovautuvat vapaasti, leikkivät kunnes tapahtuu jotain ja syntyy uusi oivallus. 

Kun oivaltaminen on tätä,  ei tarvita erikseen opettajaa ja oppijaa, kaikki ovat molempia. Ei tarvita tietäjää ja tietämätöntä tai osaajaa ja osaamatonta. Ja kun oivallus syntyy, tapahtuu se samaan aikaan aivoissa, kehoissa ja siinä yhteisessä kentässä, jossa olemme. Ja oudolla tavalla samanaikaisesti minussa, sinussa ja meissä.

Oivalluksen resepti voisikin olla jotenkin näin:

o Tarpeellinen määrä aikaa, suhteessa läsnäolijoihin
o Runsaasti tilaa ideoille ja luomiselle
o Rajattomasti mielikuvitusta
o Runsain mitoin hyväksyntää synnyttämään rohkeutta
o Riittävästi eksymistä ja harhailua
o Iloa innostuksen ylläpitoon

Kaikki tämä sekoitetaan keskenään, annetaan muhia ja odotellaan rauhassa ilman ennakkomäärittelyä tulosta, joka syntyy aikanaan.

 

Voit olla kiinnostunut myös näistä

  • Kohtaamisia

    Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Kirjoitti Tommy Tabermann, Mikko Alatalo puolestaan lauloi ihmisen ikävästä toisen luo. Tämä ikävä ei lähde kirjoja lukemalla, tietämisellä tai teorioiden kehittelyillä. Ei ohi kävelyllä eikä teknisesti huipputaitavalla vaikuttamisella. Ainut lääke tähän ikävään on kohdata ihminen. Kohtaaminen tapahtuu pinnan alla, kokonaisvaltaisesti ja kaikin aistein. Siihen ei voida pakottaa vaan se…

  • Sananvastuu

    Elämme aikaa, jossa keskustellaan keskustelemisesta, puhumisesta, itsen ilmaisusta ja sanan mahdista. On valtioita, joissa sanan ja ilmaisun vapautta rajoitetaan tai se kielletään kokonaan. Me etuoikeutetut täällä Suomessa saamme vapaasti ja vapautuneesti ilmaista itseämme niin sanoin kuin muutenkin. Ja senhän myös teemme! Samaan aikaan keskusteluun on tuotu myös se toinen puoli, vastuu sanoista ja ilmaisusta. Ihmetellään…

  • Onnistuminen ja innostuminen

    [et_pb_section admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text admin_label=”Teksti” saved_tabs=”all” background_layout=”light” text_orientation=”left” use_border_color=”off” border_color=”#ffffff” border_style=”solid”] ”Sitä saa mitä haluaa” mantran hokeminen sai minutkin uskomaan voimiin, joita ajatuksissani on. Luin ajatuksia olevan 20 000 kpl päivän aikana, sitten määrä nousi ja olikin 50 000, lopulta ajatuksia tiedettiin olevan jo 70 000 päivässä. Mikä vastuu jokaisesta niistä! Uskalsin ajatella vain sitä mitä haluan,…

  • Milloin työyhteisö tarvitsee valmennusta ja miksi pelkkä keskustelu ei riitä?

    Työyhteisössä huomaa usein melko nopeasti, kun jokin ei toimi. Asioista puhutaan, palavereja pidetään ja tilanteita yritetään selkeyttää, mutta silti samat teemat palaavat yhä uudelleen. Jokin jää kesken, vaikka kuinka yritetään edetä. Tässä vaiheessa moni ajattelee, että tarvitaan lisää keskustelua. Usein juuri se ei enää riitä. MILLOIN VALMENNUS ON AJANKOHTAINEN? Valmennus ei ole ensimmäinen askel. Se…

  • Intohimo pakkona

    Kirjoittajat Veli-Matti Toivonen ja Tuuli Paltemaa Koskahan sana ’motivaatio’ otettiin nykymerkityksessä käyttöön? Sata vuotta sitten sitä ei ollut, eikä ollut mitään motivaatio-ongelmiakaan. Se voikin olla juuri päinvastoin: motivaatiosta on työssä alettu puhumaan juuri siksi, että se on alkanut kadota. Silloin kun motivaatiosta ei vielä puhuttu, se oli jotain yhteistä, nyt kun sen perään huudetaan, siitä…

  • Vakavasti leikillään

    Tämä kirjoitus on julkaistu Mieli-lehdessä Nro 3-4 2018 Leiki itsesi onnelliseksi? Leikki on lasten työtä, sanotaan. Leikkiminen on kuitenkin vakavaa puuhaa ja sopii hyvin myös aikuisille. Leikkimistä myös tutkitaan ihan vakavissaan. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen psykiatri Stuart Brownin mukaan leikki on muutakin kuin hauskanpitoa ja pelleily, kuvittelu sekä leikkiminen kehittävät älyä, sosiaalisia taitoja ja luovuutta. Psykologi Mihaly Csikszentmihalyin mukaan leikki vie ajantajun, vapauttaa itsetarkkailusta ja tuottaa flow-tilan,…