Oivalluksen äärellä

Road Map

Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä
hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä et löydä perille.
-Tommy Tabermann –

 

”Täällä me ollaan ja odotellaan oivalluksia”, luonnehti eräs kurssilainen viikonlopun koulutusta. Ei siis; täällä olemme opiskelemassa, oppimassa tai työskentelemässä.

Mitä sellainen oivallusten odottelu oikein on?

• ”Silloin kun odottaa oivallusta ikään kuin säätää vastaanottimensa asentoon, johon se voi tulla.”
• ”Se on jotain muuta, kuin pakottamista. Yrittäminen loppuu, se yrittäminen estää oivalluksen tulemisen.”
• ”Rentoutta! Luottamusta siihen, että kaikki on jo olemassa. Mun ei tarvitse pingottaa ja pusertaa. Oikeastaan mä vaan avaan oven ja annan oivalluksen tulla.”

Tapahtuuko oivallus aivoissa, jossain muualla tai sekä-että?

Voimme tutkia oivallusta aivojen toiminnasta. Selviää, että aivojemme sähkö- ja magneettikentissä tapahtuu muutoksia oivalluksen aikana. Nämä ovat lukemia niillä mittareilla, joita osaamme käyttää. Mitä kaikkea aivoissamme sen lisäksi tapahtuu, on edelleen mysteeri. Tutkimukset kuitenkin antavat ymmärtää, että oivallusta edeltää rentoutumisen tila, näin ollen aktiivinen ponnistelu jonkin asian ymmärtämiseksi voisi vaikeuttaa oivalluksen saamista.

Oivallusten odottelu sisältää runsaasti luottamusta. Avointa pohdintaa, ajatusten, ideoitten ja idean itujen vapaata pallottelua ilmapiirissä, jossa pallottelijoiden kesken vallitsee ilo, hyväksyntä ja arvostus. Tämä näkyy hymyinä, innostusta henkivinä asentoina ja nyökkäilyinä sekä kuuluu hyväksyvänä hyminänä, nauruna ja ”just noin, kaikki on ok” jne ilmaisuina. Se on myös paineetonta olemista,  sitä ettei ole odotuksia siitä mitä pitäisi olla tai siitä mitä pitäisi tulla. Se on sanomaton lupa ilmaista keskeneräisiä ajatuksia, ehkä vähän ”tyhmiäkin”. Sekin ajatusitu, jota ei oikein sanoiksi saa puettua pullahtaa ulos metaforana, eleenä, kosketuksena tai olemisena. Nämä ”ajatusvauvat” liikkuvat, saavat vauhtia toisistaan, muuttuvat ja muovautuvat vapaasti, leikkivät kunnes tapahtuu jotain ja syntyy uusi oivallus. 

Kun oivaltaminen on tätä,  ei tarvita erikseen opettajaa ja oppijaa, kaikki ovat molempia. Ei tarvita tietäjää ja tietämätöntä tai osaajaa ja osaamatonta. Ja kun oivallus syntyy, tapahtuu se samaan aikaan aivoissa, kehoissa ja siinä yhteisessä kentässä, jossa olemme. Ja oudolla tavalla samanaikaisesti minussa, sinussa ja meissä.

Oivalluksen resepti voisikin olla jotenkin näin:

o Tarpeellinen määrä aikaa, suhteessa läsnäolijoihin
o Runsaasti tilaa ideoille ja luomiselle
o Rajattomasti mielikuvitusta
o Runsain mitoin hyväksyntää synnyttämään rohkeutta
o Riittävästi eksymistä ja harhailua
o Iloa innostuksen ylläpitoon

Kaikki tämä sekoitetaan keskenään, annetaan muhia ja odotellaan rauhassa ilman ennakkomäärittelyä tulosta, joka syntyy aikanaan.

 

Voit olla kiinnostunut myös näistä

  • Päätöksiä ja valintoja

    Joitain vuosia sitten tein päätöksen, että teen enemmän asioita, joita kohtaan voin tuntea intohimoa ja joita voin rakastaa. Myöhemmin muutin tätä päätöstä niin, että teen ainoastaan sitä mitä rakastan ja johon tunnen intohimoa.  No, aika montaa asiaa olen saanut opetella rakastamaan ja monesta asiasta olen saanut luopua. Ja opetteleminen jatkuu edelleen, ”ainoastaan” sanan vaatimus on…

  • Nlp? Mitä se on ja missä siitä voi hyötyä?

    Mitä hyötyä NLP:stä on? Olisi hienoa, jos tähän olisi yksi ainoa ja oikea vastaus, sitä minulla ei ole. Jokainen meistä voi hyödyntää NLP:tä juuri siinä missä sitä itse tarvitsee ja missä se on kaikkein tarkoituksenmukaisinta. Minulle NLP on ollut keino tarkastella omaa sisäistä maailmaa ja sen suhdetta ympärilläni olevaan maailmaan, ihmisiin, asioihin ja tekemisiin. Käytän…

  • Olla läsnä

    Olla läsnä – mitä se on? Kyselin ihmisiltä sanoja, joilla voisi kuvailla omaa läsnä oloaan. Jokaisella läsnä olo oli omanlaista, erilaista ja sanat, joilla he sitä kuvailivat vaihtelivat. Paljon oli myös sitä, ettei löytynyt sanoja. Oli eleitä, tuntemuksia ja sanattomuutta. Miten läsnä oloon pääsee? Vastaus tähänkin on taas kerran sama; erilailla, omalla tavalla, omilla tavoilla….

  • Kosketus – kuinka ääni koskettaa ja yhdistää

      Ääni ei ole ainoastaan kieltä ja sanoja. Siinä kuuluu koko olemuksemme, kokemukset, tunteet ja se osa meistä, joka on sanojen ja kielen ulottumattomissa. Ääni kulkee hyrinästä kiljahduksiin, huokauksesta huutoon. Kaikenlainen ääni on mahdollisuus ilmaista itseä omalla, ainutkertaisella äänellä. Kaikenlainen ääni on yhteyttä – lähetettynä ja vastaan otettuna. Ääni on liikettä, värähtelyä ilmassa ja kehossa….

  • Olemisen sietämätön keveys

    [et_pb_section admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text admin_label=”Teksti” background_layout=”light” text_orientation=”left” use_border_color=”off” border_color=”#ffffff” border_style=”solid” saved_tabs=”all”] Ihminen elää kaiken heti ensi kerralla ja valmistautumatta osaansa. Ikään kuin näyttelijä joka esiintyy harjoittelematta osaansa. Mutta minkä arvoista elämä voi olla, jos sen ensi harjoitus on elämä itse? Siksi se muistuttaa aina luonnosta. Ilmaus ei kuitenkaan ole täsmällinen, sillä luonnos on aina jonkin…

  • Kaikki on jo

    Kirjoittajat Veli-Matti Toivonen ja Tuuli Paltemaa Kun painotus työ- ja henkilökohtaisessa elämässä siirtyy tavarasta ja fyysisestä kehosta yhteistyötaitoihin, intuition hyödyntämiseen ja oman potentiaalin aktivoimiseen, muuttuu asiantuntijuuskin toisenlaiseksi. Luovuus, flow, kohtaaminen, rentous, hyvä palvelu ja ylipäätään kaikki uusi mitä työelämässä ja henkilökohtaisessa hyvinvoinnissa tarvitaan, on jo ihmisten sisällä. Ne ovat lajiominaisuuksia, hienolla sanalla antropologiaa. Niitä ei…