Pannaan tavut peräkanaa, muodostetaan uutta sanaa…

Ristiriidat ja vastakohdat kavereiksi keskenään

Puolesta tai vastaan – oikein tai väärin? Joko tai! Etsitään vastakohtia ja vastapareja, pannaan asiat paremmuus järjestykseen. Minä vastaan sinä! Hyvä ei voi olla huono, eikä huono hyvä. Kaikki tai ei mitään.

Voisiko olla sekä ja että, molemmat ja kaikki, vieläpä yhtaikaa?

Kokeillaanpa mitä tapahtuu kun yhdistellään olemassa olevia sanoja ja niiden merkityksiä joksikin ihan uudeksi, uudenlaiseksi käsitteeksi. Vastakohdat sulautuvat yhteen ja luovat uuden…mikä sille nimeksi, samakohta/vasama/vastama?

Viha + rakkaus = Vihkaus, rakha..                                                                 Voittaa + hävitä = Voivitä, häittää..

Tehdä + olla = Tolla, ohda..                                                                                 Minä + sinä = Misi, Simi..

Rauhoittua + kiirehtiä = Rakehtiä, kiiroittua..                                 Väärin + oikein = Voikein, väkein..

Tietää + olla ymmällään = Tiemällään, ymmättää..                    Jatka omilla sanoilla.

Tiinalla oli tunne siitä, ettei pysty esiintymään, hänellä oli edessään esityksen pitäminen isohkolle joukolle ja hän kaipasi siihen apua. Oli siis lause ”en pysty esiintymään” ja tämä oli Tiinalle totta. Yhtä totta oli myös se, että joskus on ollut kiva kertoa ystäville jostain mukavasta asiasta, vaikkapa lomamatkasta. Sitä Tiina sai lauseen ”on kiva kertoa ihmisille lomamatkasta”.  Kokeilimme yhdistellä näitä lauseita. Esiintymisestä ja kertomisesta tuli keriintymistä, ei-pystymisestä ja on-kivasta tuli ensin pyskintää ja kohta pyskin. ”Pyskin keriintymään!” Ja kohta; ”pyskin keriintymään ihmisille!” Kun tuli todellisen esityksen aika, Tiina ajatteli mielessään keriintymistä ja hänelle tuli mukava tunne, ”ihan kun olisin menossa kavereiden luokse”, pyskiminen toi hänelle iloa ”ajattelin itselleni pässin sarvet, joilla ”pyskin” menemään, melkein sanoin bää aloittaessani, mulla oli ihan kivaa ja esitys meni hyvin, en tainnut muistaa jännittää niin paljon, vähän kyllä, mutta se ei haitannut.”

Entä jos sanat olisivat kuvia ja symboleja ja yhdistäisit ne? Ajattele sanoja kuvina ja anna kuvien sulautua toisiinsa. Seuraa ja huomaa mitä ajatuksissa ja tunteissa tapahtuu kun kuvat sulautuvat. Voit yhdistellä useita kuvia, voit pinota niitä päällekkäin tai ketjuttaa niitä toisiinsa. Kaikki on kokeilua ja testailua. Kaikki tulokset sisältävät viestin, huomaa vaan mitä tapahtuu.

Janilla kiireen symboli oli punainen höyryjuna, joka porhalsi radallaan ja puhalteli höyryä piipusta. Piipusta kuului kimeä vihellys ja kiskot kolisivat. Levollisuutta symboloi niitty, jossa kukkivat sadat erilaiset kukat. Niityllä oli hiljaista, vain tuulen suhina kuului vaimeana.

Kun hän antoi näiden kuvien lähestyä toisiaan (ne tulivat eri suunnista hänen mielikuvissaan, toinen edestä ja toinen takaa), ne törmäsivät toisiinsa ikään kuin hidastetussa filmissä niin, että junan vauhti hidastui, höyryn sijasta piippu sylki kukkia taivaalle ja junarata muuttui pehmeäksi ja aaltoilevaksi, jossa juna puksutti hitaasti. ”Junahan tanssii, hidasta valssia – voin kuulla sen valssin ihan hiljaisesti jostain taustalla.”  Jani työskenteli opettajana ja kertoi, että kevät on ihan kamalan kireistä aikaa, koko ajan vaan odottaa kesää ja lomaa että saa tämän kiireen ”irti” itsestään. Juna mielikuva toi Janille kokemuksen siitä, että aikaa on riittävästi kun vain keskittyy tähän olemassa olevaan hetkeen. Hän photoshoppasi työpöydälleen kuvan junasta kukkakedolla, aina kiireen tunnut tullessa hän katseli kuvaa ja sai tunteen levollisuudesta, ajan riittämisestä ja siitä, että hän itse hallitsee kiirettä ja tekemistään. Sen kevään stressipäänsäryt jäivät särkemättä, kertoi hän seuraavan syksynä.

Kun annat mahdollisuuden mielikuvituksellesi ja intuitiollesi voit synnyttää jotain ihan uutta, voit lisätä ymmärrystä itsestä ja toisesta, voit lisätä voimavarojasi ja selkeyttää omaa ajattelua.