Kohtaamisia
Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Kirjoitti Tommy Tabermann, Mikko Alatalo puolestaan lauloi ihmisen ikävästä toisen luo. Tämä ikävä ei lähde kirjoja lukemalla, tietämisellä tai teorioiden kehittelyillä. Ei ohi kävelyllä eikä teknisesti huipputaitavalla vaikuttamisella. Ainut lääke tähän ikävään on kohdata ihminen.
Kohtaaminen tapahtuu pinnan alla, kokonaisvaltaisesti ja kaikin aistein. Siihen ei voida pakottaa vaan se toimii ainoastaan vapaaehtoisesti. Kohtaamisessa puhuu muukin, kuin sanat ja ääni. Se on kehojen keskustelua, näkemistä ja nähdyksi tulemista. Se on tunteita ja tuntemuksia, niiden jakamista. Ennenkaikkea se on tilaan, olemiseen ja suhteeseen asettumista, jossa parhaimmillaan kaikki ovat valmiina kohtaamaan itselleen uusia, omista poikkeaviakin näkemyksiä. Tällaisessa kohtaamisessa ihminen tulee tietoiseksi toisen ajattelun lisäksi myös omastaan, samalla kun kohtaa toisen kohtaa myös itsensä.
Kohtaamisen toinen puoli on kohtaamattomuus, jota arkemme on täynnä. Ohitamme toisemme, kiireisinä ehkä tai vaan siksi, että se on tapana. Toisinaan unohdamme millaista aito kohtaaminen on, ehkä tyydymme hetkittäin sen vaikutelmaan ja ulkoisiin tunnusmerkkeihin.
Filosofi Martin Buber käyttää kirjassaan Minä ja Sinä kohtaamisesta kauniisti virtametaforaa: Kohtaamisessa on mahdollisuus yhdistää kaksi tai useampi tietoisuuden virta jakamalla osa tai lohko omastaan toisen kanssa. Toisen ihmisen aito, ainutkertainen kohtaaminen tarkoittaa sellaista yhteyttä kohdattavaan, jossa olemme kohtaamisen virrassa koko olemuksellamme. Minän yhteys sinään on kohtaamisessa välitön, jolloin minän ja sinän välillä ei ole mitään käsitteellistä, ei pyrkimystä, ei pyydettä eikä ennakointia. Sinä on minän ylittävä olemisen mysteeri.
Emme voi olla jatkuvasti kohtaamisen tilassa, tarvitsemme myös aikaa ja tilaa olla vain Minä. Ehkä emme saa tilaisuutta kohtaamiseen usein, toisinaan taas olemme ”sarja-” tai ”ryhmäkohtaajia” ja kaipaamme omaa tilaamme. Mitä sinulle kohtaaminen on? Kuinka paljon tarvitset sitä ja kuinka paljon tarvitset tilaa ja aikaa olla Minä itsessäsi? Kuunteletko ja kuuletko itseäsi ja sallitko itsellesi molemmat, oman Minä-tilan ja kohtaamisen?