Kohtaamisia

Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Kirjoitti Tommy Tabermann, Mikko Alatalo puolestaan lauloi ihmisen ikävästä toisen luo. Tämä ikävä ei lähde kirjoja lukemalla, tietämisellä tai teorioiden kehittelyillä. Ei ohi kävelyllä eikä teknisesti huipputaitavalla vaikuttamisella. Ainut lääke tähän ikävään on kohdata ihminen.

Kohtaaminen tapahtuu pinnan alla, kokonaisvaltaisesti ja kaikin aistein. Siihen ei voida pakottaa vaan se toimii ainoastaan vapaaehtoisesti. Kohtaamisessa puhuu muukin, kuin sanat ja ääni. Se on kehojen keskustelua, näkemistä ja nähdyksi tulemista. Se on tunteita ja tuntemuksia, niiden jakamista. Ennenkaikkea se on tilaan, olemiseen ja suhteeseen asettumista, jossa parhaimmillaan kaikki ovat valmiina kohtaamaan itselleen uusia, omista poikkeaviakin näkemyksiä. Tällaisessa kohtaamisessa ihminen tulee tietoiseksi toisen ajattelun lisäksi myös omastaan, samalla kun kohtaa toisen kohtaa myös itsensä. 

Kohtaamisen toinen puoli on kohtaamattomuus, jota arkemme on täynnä. Ohitamme toisemme, kiireisinä ehkä tai vaan siksi, että se on tapana. Toisinaan unohdamme millaista aito kohtaaminen on, ehkä tyydymme hetkittäin sen vaikutelmaan ja ulkoisiin tunnusmerkkeihin. 

Filosofi Martin Buber käyttää kirjassaan Minä ja Sinä kohtaamisesta kauniisti virtametaforaa: Kohtaamisessa on mahdollisuus yhdistää kaksi tai useampi tietoisuuden virta jakamalla osa tai lohko omastaan toisen kanssa. Toisen ihmisen aito, ainutkertainen kohtaaminen tarkoittaa sellaista yhteyttä kohdattavaan, jossa olemme kohtaamisen virrassa koko olemuksellamme. Minän yhteys sinään on kohtaamisessa välitön, jolloin minän ja sinän välillä ei ole mitään käsitteellistä, ei pyrkimystä, ei pyydettä eikä ennakointia. Sinä on minän ylittävä olemisen mysteeri.

Emme voi olla jatkuvasti kohtaamisen tilassa, tarvitsemme myös aikaa ja tilaa olla vain Minä. Ehkä emme saa tilaisuutta kohtaamiseen usein, toisinaan taas olemme ”sarja-” tai ”ryhmäkohtaajia” ja kaipaamme omaa tilaamme. Mitä sinulle kohtaaminen on? Kuinka paljon tarvitset sitä ja kuinka paljon tarvitset tilaa ja aikaa olla Minä itsessäsi? Kuunteletko ja kuuletko itseäsi ja sallitko itsellesi molemmat, oman Minä-tilan ja kohtaamisen?

Voit olla kiinnostunut myös näistä

  • Moka on lahja – vai onko?

    ”Moka päivässä, parhaassa kaksi”, kertoi mottonsa eräs tuttavani muutama vuosi takaperin. Hän työskenteli tehtävässä, jossa hän loi uusia työmenetelmiä ja -tapoja yritykselleen. Hänen mukaansa mokaamisesta oli tullut normaalia, lähestulkoon tapa mitata pysyttiinkö vanhassa ja tutussa vai luotiinko todella jotain sellaista, mitä ei ennen ole ollut. ”Moka on lahja”, hoetaan myös mediassa. On lupa mokata, parhaimmillaan…

  • Arvokas aika!

    ”Aika on arvokasta, sitä ei sovi tuhlata. Mihin oikein käytät aikaasi, tämä elämä on kuule ainutkertaista, älä kuluta aikaasi mihin vaan.” Kuulostaa varmaan tutulta. Aika on niin tärkeää ja vakavaa, että se on parasta käyttää viisaasti; tee jotain hyödyllistä, kartuta omaisuuttasi, työskentele ahkerasti, älä laiskottele, älä tuhlaa, älä ole saamaton! Minä väitän, että aika on…

  • Itseään etsimässä

    Muutama vuosi sitten havahduin kuulemaan kuinka ihmiset kertoivat etsivänsä itseään. Tai kertoivat siitä, miten elämä muuttui kun löysi itsensä. Missä itse on silloin kun sitä tarvitsee etsiä? Hukassa jossain, piilossa vai jossain muualla? Kuulin ihmisten kertovan, kuinka ovat valinneet ammattinsa, opiskelunsa, asuinpaikkansa, harrastuksensa ja joskus jopa puolisonsa jostain syystä jonkun muun halujen tai tarpeiden mukaan….

  • Intohimo pakkona

    Kirjoittajat Veli-Matti Toivonen ja Tuuli Paltemaa Koskahan sana ’motivaatio’ otettiin nykymerkityksessä käyttöön? Sata vuotta sitten sitä ei ollut, eikä ollut mitään motivaatio-ongelmiakaan. Se voikin olla juuri päinvastoin: motivaatiosta on työssä alettu puhumaan juuri siksi, että se on alkanut kadota. Silloin kun motivaatiosta ei vielä puhuttu, se oli jotain yhteistä, nyt kun sen perään huudetaan, siitä…

  • Miksi kokeilisin coachingia?

    Coaching on ratkaisukeskeinen toimintatapa, joka auttaa valmennettavaa toimimaan itseohjautuvasti, kirkastamaan tavoitteensa ja selkeyttämään toimintatapansa, jolloin tuloksellisuus kasvaa. Coaching antaa työkaluja, jotta yksilö löytää oman koko potentiaalinsa ja voimavaransa käyttöön. Se auttaa valmennettavaa ottamaan vastuun omasta itsestään, tekemisistään ja hyvinvoinnistaan. Valmennuksessa hyödynnetään kognitiivista käyttäytymistiedettä, ratkaisukeskeistä toimintatapaa ja positiivista psykologiaa. Lisäksi hyödynnetään tekniikoita, joiden tausta löytyy urheilijoiden…

  • Jos elämä olisi luisteluhiihtoa

    ”Onnea on ensimmäiset jäljet vasta-ajetulla ladulla”, olen ajatellut luultavasti aina, kun olen sen tehnyt. Parhaimmillaan suksi liukuu kuin itsestään ja vauhtia piisaa. Tällöin muistan hiihto-open vinkit: ”potku kapealle, suksi eteenpäin menosuuntaan ja paino jalan päälle. Käsivarret lähekkäin pään korkeudelle valmiina antamaan vauhtia” Itse muistutan itseäni: voima lähtee keskeltä eli napa selkärankaan kiinni. Myös ajatukset ovat…