Sanoista ja ymmärtämisestä

Sanoilla on merkitys ja tarkoitus, ne ovat menossa johonkin suuntaan ja tavoittelevat määrättyä kohdetta. Ne ovat käsitteitä, joilla on merkityssisältö. Tai niillä on sisältö, joka on kokemuksellinen. Sana on subjektiivinen, jokaiselle omanlainen.

Miten kuvailisin sitä. mikä minut hurmaa ja saa innostumaan? Mistä löytäisin sanat, joilla kerron sen, mikä todellisuudessa on sanojen takana? Miten saisin näkyväksi sen, mikä on salaisuuden verhon takana, josta itsekin näen vain häivähdyksen?

Miten kuvailisin tunnetilaa, oivalluksen hitusta, kehkeymässä orastavaa ideaa? Kun annan sille sanan, määrittelen sen joksikin olemassa olevaksi, vaikka se on vasta syntymässä. Luokittelen, määrittelen, sidon ja lyön lukkoon merkityksen jota ei vielä ole keksitty.

Miten pääsee ”sanojen taakse”?

Totuus löytyy kaurapuurosta, sanottiin ennen. Kuinka nämäkin sanat jäivätkään mieleeni ja muuttuivat muistoksi. Totuus löytyy myös saduista, tarinoista ja unista. Metaforien avulla voimme nähdä sekä sanojen taakse, että niitä muuttamalla myös pidemmälle. Metafora on oikeastaan tapa aistia, kokea ja ymmärtää. Kielemme on pullollaan metaforia haluamme tai emme, olemme leikillämme tai tosissamme. Puhumme rahasta ja sen kellumisesta, ajan virtaamisesta, kultaisista päivistä tai selkään puukottamisesta ja perhosista vatsassa.

”Mä olisin tällainen koppakuoriainen, tää vois mennä ihan pieneks ja piiloutua. Tää vois leikkii piilosta ja voittais aina kun tää olis niin näkymätön. Mut sitte vois tulla joku koira ja se vois syödä tän, siks tän pitää olla vielä pienempi ja näkymättömämpi”, kertoi Ella 5 v.

Meteforan käyttäminen luo sillan, metafora on kielikuva, joka avaa maiseman, jota tarkastella. Metafora kertoo aina enemmän kuin sen sisältämät sanat. Millaista on olla niin pieni ja näkymätön, että voittaa kaikki piilosleikit. Tai millaista on pienentyä niin, ettei koirakaan enää voi löytää?

Yrityksestä sanottua:

”Meidän yritys on kuin taistelutanner, jokainen on omassa poterossaan ja kurkkaa ajoittain vieläkö ammutaan.” Pekka yrityskoulutuksessa

”Meidän firma on kuin perhe, pomo on hiton ankara isä ja me ollaan kai niitä villejä vekaroita. Tää on tällainen uusioperhe, ilman äitiä. Tartteis kyllä välillä sitäkin, pullan tuoksua ja hyräilyä keittiöstä.” Merja työnohjauksessa

Kokeile, jatka lauseita:

”Minun elämäni on kuin…”                                                            ”Työssäni olen kuin…”

”Parisuhteessa toimin kuin…”                                                       ”Tämä riita on minulle kuin…”

”Tulevaisuus on minulle kuin…”                                                     Tai keksi ihan oma aloitus.

Mitä tapahtuu jos muutat metaforaa? Entä jos jaatte tai jopa vaihdatte metaforan puolison tai työkaverin kanssa?

Millainen olisi paras, toimivin ja miellyttävin metafora juuri tähän hetkeen ja tilanteeseen?

Millainen kirja olisin? Elämäni – moniäänistä draamaa, osin komediaa, tragediaakin siteeksi. Valitsen tiedostamatta tai tietoisesti päivittäin, uudelleen ja uudelleen ne vertauskuvani, jotka joko kannattelevat tai painavat alaspäin. Voin ja saan valita itselleni sopivat vertauskuvat, voin tietoisesti ylittää tai rikkoa rajoja, täydentää olemassa olevaa sekä luoda uutta. Voin ja saan valita useita vertauskuvia, voin ja saan katsoa maailmani ristiriitaisiakin osia niiden kautta, monipuolistaa ja rikastuttaa sitä. Minä olen kirjani kirjoittaja.

”Minun elämäni on kuin…”