Close-up of hands exploring a detailed geographical map, highlighting textures and contours.

Kartta ei ole maasto

Ja niin ystävykset alkavat yhdessä lukea kirjaa. Ja jokainen nauraa eri asioille. – Ulf Nilsson

Mikä on se ”juttu”, joka saa pitämään jostain ja jonka puuttuminen aiheuttaa sen, ettet edes huomaa jotain toista? Ominaisuus, joka herättää innostuksen ja mielenkiinnon toisessa ihmisessä ja toista ei vaikuta koskettavan lainkaan.

Olen lukenut saman kirjan kuin toinen, ihastunut siihen ja tuo toinen lukija ihmettelee mistä siinä intoilen. Tai seissyt taulun edessä hurmaantuneena samaan aikaan kun kymmenet vaeltavat ohitse tuskin huomaten minut valloittanutta kuvaa. Samoin tapahtuu musiikin kanssa, keskustelussa, luennolla, harrastuksissa ja monissa, ehkä kaikissa tilanteissa.

 

Muutamia vuosia sitten kokoonnuimme sisarusteni kanssa yhteen kirjoittamaan yhteistä puhetta isämme syntymäpäiville. Päätimme puheessamme muistella lapsuutemme hyviä, hauskoja ja kummallisiakin tapahtumia. Pian huomasimme, että yhteisten muistojemme lisäksi meillä on jokaisen omat, persoonalliset muistomme lapsuudesta. Ei ainoastaan omista tekemisistä vaan juuri niistä yhteisistä. Miten se on mahdollista? Olimme olleet samassa paikassa, samaa aikaan ja kokeneet silti tilanteet niin eri tavoin. Lisäksi muistimme valikoidusti sen minkä halusimme tai mikä meihin oli vaikuttanut tapahtumahetkellä. Kuka meistä sitten oli oikeassa?

Vastaus on, ettei kukaan ja kaikki!

NLP:ssä tutkimme mm tätä asiaa. Kuinka kokemuksemme rakentuvat miellejärjestelmiemme kautta, muokkautuvat arvojemme ja uskomustemme mukaan ja muuttuvat kokemusten karttuessa. Kuinka turhaa onkaan tuhlata energiaa oikeassa olemiseen, kun mielemme rakentaa todellisuutta omien, persoonallisten ominaisuuksien ja mallien mukaisesti. Ja tämä tapahtuu kaikilla meillä, halusimme tai emme.

Kun hyväksymme ettei oma karttamme (kuva todellisuudesta) ole sama asia kuin maasto, voimme lähestyä toisen karttaa ja maailmankuvaa avoimesti, uteliaasti ja arvostavasti. Tämä luo alustan yhteistyölle. Se lisää niitä hetkiä, jolloin voi jakaa toisen kanssa juuri sen tärkeimmän ja merkityksellisimmän. Se on kuin laulaisi sävelen ja toisessa resonoisi juuri se sama.

Ja niin ystävykset oppivat pikkuhiljaa nauramaan yhdessä. – Tuuli

Voit olla kiinnostunut myös näistä

  • Sanoista ja ymmärtämisestä

    Sanoilla on merkitys ja tarkoitus, ne ovat menossa johonkin suuntaan ja tavoittelevat määrättyä kohdetta. Ne ovat käsitteitä, joilla on merkityssisältö. Tai niillä on sisältö, joka on kokemuksellinen. Sana on subjektiivinen, jokaiselle omanlainen. Miten kuvailisin sitä. mikä minut hurmaa ja saa innostumaan? Mistä löytäisin sanat, joilla kerron sen, mikä todellisuudessa on sanojen takana? Miten saisin näkyväksi…

  • Tunnetaidot työssä

    Tunteet ovat mukana kaikkialla elämässämme, myös työpaikoilla. Tunteiden merkityksestä yrityksen tulokseen vaikuttavana tekijänä on olemassa runsaasti tutkittua tietoa ja siltikin niihin suhtauduaan usein vähätellen. Ikäänkuin ne olisivat asioita joille ei vaan mahda mitään. Voiko ja kannattaako tällainen voimavara  jättää hyödyntämättä? Millaisia tunteita työmme meissä herättää, kuinka turvalliseksi olomme tunnemme, saako joskus erehtyä, voiko onnistumisesta iloita…

  • Linnuilta opittua

    Hanhien auramaiseen lentoon liittyy enemmän oivallusta kuin osaamme kuvitella. Ensimmäisenä lentävä lintu on suurimman vastuksen kantaja. Kärkipaikka on raskas ja kuluttava. Niinpä kärjen tuntumassa on joukko lintuja, jotka säännöllisin väliajoin vaihtavat vetäjän roolia. Auran hännillä lentävät ne, jotka tarvitsevat eniten tukea ja turvaa. Auran muoto auttaa jokaista lintua. Kun kärjessä oleva lintu nostaa siipiään, vinoittain…

  • Optimismin huippu?

    Eli tarina siitä kuinka tärkeää on valita mitä huomaa ja mitä jättää huomaamatta. Tapahtui tänä aamuna noin klo 8.00: ”VAU! Ensilumi sataa, ihanaa!” Tähän huutoon havahduin kesken Hesarin lukemisen ja viuhahdukseen, joka syntyi kun yökyläläinen,  Nea, syöksyi eteiseen, pisti takin ja kumisaappaat jalkaansa ja jatkoi samalla vauhdilla pihalle. ”Vihdoinkin ensilumi, pääsee vihdoin lumen keskelle möyrimään!”…

  • Olla läsnä

    Olla läsnä – mitä se on? Kyselin ihmisiltä sanoja, joilla voisi kuvailla omaa läsnä oloaan. Jokaisella läsnä olo oli omanlaista, erilaista ja sanat, joilla he sitä kuvailivat vaihtelivat. Paljon oli myös sitä, ettei löytynyt sanoja. Oli eleitä, tuntemuksia ja sanattomuutta. Miten läsnä oloon pääsee? Vastaus tähänkin on taas kerran sama; erilailla, omalla tavalla, omilla tavoilla….

  • Miksi kokeilisin coachingia?

    Coaching on ratkaisukeskeinen toimintatapa, joka auttaa valmennettavaa toimimaan itseohjautuvasti, kirkastamaan tavoitteensa ja selkeyttämään toimintatapansa, jolloin tuloksellisuus kasvaa. Coaching antaa työkaluja, jotta yksilö löytää oman koko potentiaalinsa ja voimavaransa käyttöön. Se auttaa valmennettavaa ottamaan vastuun omasta itsestään, tekemisistään ja hyvinvoinnistaan. Valmennuksessa hyödynnetään kognitiivista käyttäytymistiedettä, ratkaisukeskeistä toimintatapaa ja positiivista psykologiaa. Lisäksi hyödynnetään tekniikoita, joiden tausta löytyy urheilijoiden…