Voiko muutos olla luomu?

Erilaisesta muutoksesta, henkilökohtaisesta tai työelämän, puhutaan paljon. On syntynyt suorastaan muutoksen markkinat, kokonaan uusi talouden toimiala, jossa monenlaisin menetelmin luvataan muutosta ihmisille ja yrityksille. Mutta muutos on tavallinen arkinen asia. Voiko se tapahtua luomuna, tavallisesti, ilman tieteellistä tutkimusta tai ihmeellisiä menetelmiä? Otetaan pieneksi esimerkiksi tuttu asia, tunteet.

Tunteminen on tunteiden alati vaihtuvaa virtaa, olemisen ja elämisen sujuvuuden ilmaus,tunne on puolestaan tuon virran jokin toistumaan jäänyt osa, jumittuma paremman sanan puutteessa.

Kun tunne ’jää päälle’, tunteminen, tunteiden virta, estyy niiltä osin. Päälle jäänyt tunne on yksi näkökulma, vähän kuin sana, joka viittaa aina samaan asiaan, tai teko, joka tehdään aina samalla tavalla.

Aikanaan ajateltiin (ja monesti vieläkin), että tunteen, tuon toistuman muuttaminen toiseksi riittäisi, mutta ei aina huomattu, että uusikin tunne oli toistuma. Tunteen vaihtamisen sijaan, esim. ’huono’ tunne ’hyväksi’, tarvitaan tunteen palauttamistatuntemiseksi. Keinot, joilla tunne yritetään muuttaa toiseksi tai poistaa kokonaan ovat erilaisia kuin ne, joilla hankalakin tunne palautetaan tuntemiseksi, siis takaisin tuntemisen virtaan, jolloin se muuttuu itsellään, luomuna.

Ilman luomua helponkin voi saada vaikeaksi ja luomuna vaikea voi muuttua helpoksi, kuten seuraavasta Kaisan esimerkistä huomaa. (Ko. keskustelu on käyty facebookissa NLPC I:n ryhmässä.)

Viesti 14.52: ”Mitä tehdä, kun törmää joka harkassa hylkäämisen pelkoon? Vähän niin kuin Fröbelin palikat laulaa: sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää, täytyy mennä lävitse. Tämä läpimeno hirvittää, pelottaa, ahdistaa, itkettää, oksettaa … siksi pitää peruuttaa. Olen yrittänyt editoida ja muuttaa ja vääntää ja kääntää ja antaa olla ja hyväksyä. Viimeistä kahta eniten, mutta se ei tunnu riittävän. Mitä tehdä?”

Viesti 15.02: ”Käänny kohti sitä pelkoa ja katso (sitä silmiin). Sitten ei tarvitse / saa tehdä mitään. Kun sitä katsoo, se muuttuu.”

Viesti 15.12 ”No niinhän se muuttuukin … !”

Kaisa sanoi myöhemmin, että suurin juttu ko. koutsauksessa oli, että hän itse uskalsi uskoa siihen, ettei muutosta tarvitse ”tehdä”, että silmiin katsominen riittää. Tämän voisi kuulla niin, että Kaisa uskalsi katsoa omaa epävarmuuttaan silmiin ja siitä se sitten alkoi …

Kirjoittaja Veli-Matti Toivonen