Vakavasti leikillään

Tämä kirjoitus on julkaistu Mieli-lehdessä Nro 3-4 2018

Leiki itsesi onnelliseksi?

Leikki on lasten työtä, sanotaan. Leikkiminen on kuitenkin vakavaa puuhaa ja sopii hyvin myös aikuisille. Leikkimistä myös tutkitaan ihan vakavissaan. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen psykiatri Stuart Brownin mukaan leikki on muutakin kuin hauskanpitoa ja pelleily, kuvittelu sekä leikkiminen kehittävät älyä, sosiaalisia taitoja ja luovuutta. Psykologi Mihaly Csikszentmihalyin mukaan leikki vie ajantajun, vapauttaa itsetarkkailusta ja tuottaa flow-tilan, jossa ihminen on onnellisimmillaan.

Lapsi syntyy valmiina luomaan uutta, leikkimään ja mielikuvittelemaan. Hän on valmiina kokeilemaan kaikkea mitä haluaa, mitä päähän pälkähtää ja mitä joku keksii ehdottaa. Hän uskoo ja luottaa kykyihinsä ja siihen, että jos joku ei onnistu jonkun mielestä, niin ei se haittaa! Lapsen koko olemus ja tekeminen on täynnä kykyä ajatella uudella tavalla ja toimia niin, kuin ei koskaan aiemmin. Miten ihmeellistä onkaan kääntää kehonsa ympäri, vatsallaan makuulta selälleen tuosta vaan, nousta kontilleen, jokellella ja nauraa! Ja ne kysymykset! Kuinka lapsen mieli yhdistää asioita, kysyy ja kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä, luo uusia merkityksiä, sanoituksia ja käyttötarkoituksia. Lasta ei tarvitse kehottaa leikkimään, hän leikkii luonnostaan ja leikkiessään keksii uutta, kokeilee ja testaa rooleja, malleja, suhteita, kykenemistä, osaamista, taitoja loputtomasti tuosta vaan.

Kun lapsi kulkee metsässä, jokaisen puun takana odottaa seikkailu. Naava on huiman pakomatkan aikana irronnutta menninkäisen partaa, pudonneet oksat dinosaurusten luita ja kivenkoloissa asustelee pieniä mönkiäisiä ja kukkiaisia. Ruoka maistuu paremmalta, kun oma suu onkin monsterin kita, joka ahmaisee  lusikallisen pituutta kasvattavaa taikaruokaa. Portaat vievät kohti pyramidin huippua ja nukkuessaan pääsee
vierailulle upealle höyhensaarelle yhdessä Uni-Jukan ja Nukku-Matin kanssa.

Mielikuvitus ja luovuus ovat ihmisen keskeisiä voimavaroja. Mielikuvittelemalla syntyy vakavasti otettavaa tulosta. Useissa tutkimuksissa on huomattu, että lapsena mielikuvitusmaailmoja kehitelleet ovat aikuisina luovia ja voivat soveltaa  mielikuvittelua ja leikkiä taiteellisessa tai tieteellisessä työssään. Einstein sanoi mielikuvituksen olevan tärkeämpää kuin tiedon ja kertoi suhteellisuusteorian olleen hänen paras päähänpistonsa.

Roolileikkijät leikin esteenä

Joskus esiin tulee luovan mielen ja leikin kateellinen serkku, Arvostelija. Arvostelija kyseenalaistaa sekä luovan prosessin lopputuleman että sen kulun ja toimijan. Arvostelijan sisarukset, Tärkeä ja Tietävä, kertovat, että oikeita luovia ihmisiä ovat Taiteilijat ja Keksijät. Ne, jotka tekevät tauluja ja lauluja, parannuskeinoja sairauksiin ja keinoja matkustaa avaruudessa. Arvostelija, Tärkeä ja Tietävä yrittävät vakuuttaa, ettei kannata yrittää, joku muu tekee sen paremmin ja Mokaa kannattaa pelätä. Ja jos oikein huonosti käy tulee paikalle vielä herra Häpeä ja neiti Nolo. Silloin viimeistään Leikki, Uteliaisuus, Innostus ja Ilo saavat väistyä sivummalle. Jos näin käy, on toivottavaa, että paikalla on myös Turva. Turva on viisaiden vanhempien, perheen, ystävien ja myöhemmin esimiesten ja työyhteisön henki, jossa erehtyminen on ok ja jossa Moka toimii neuvojana. Turva ja Pelko eivät viihdy samassa tilassa. Kun koemme riittävää turvallisuutta, voimme valita pidämmekö ajatuksemme laatikon sisällä, vai annammeko niiden lentää vapaasti.

Leikki kuuluu elämään

Ihminen on leikkinyt aina. Historioitsija Johan Huizinga kirjoitti kirjassaan Leikkivä ihminen, leikin olevan ihmisen perusominaisuus ja läsnä kaikessa kulttuurissa ja keksinnöissä. Leikkiminen ja leikkisyys ovat vahvasti mukana ihmisten välisissä suhteissa, niin parisuhteissa kuin muissakin. Hyvässä leikissä kaikkien osaaminen  on käytettävissä, tietoa jaetaan ja yhdessä toimien luodaan jotain uutta. Hyvä leikki herättää uteliaisuuden ja innostuksen, luo iloa ja yhdistää niin asioita kuin ihmisiäkin.  Tällaista leikkimistä tapahtuu parhaimmillaan
myös työyhteisössä, joskus erillisissä innovaatiopäivissä, useimmiten arkisen työn keskellä. Eikä ainoastaan
mainostoimistoissa tai pelifirmoissa, vaan yhtälailla kahvilan kassalla tai konepajan linjastolla. Uuden luominen voi olla ihan arkista hommaa, jonkun asian uudella tavalla mieltämistä, tekemistä tai vanhojen asioiden uudella tavalla yhdistelemistä ja niillä leikittelemistä.

Yksi keino oman luovuuden kehittämiseen on antaa sisäisen leikkijänsä tulla taas esiin. Se voi onnistua vaikkapa
niin, että suljet silmäsi ja menet ajatuksissasi takaisin sinne, missä leikkijä sai vielä toimia vapaana, omana itsenään. Siellä voitte taas tutustua toisiinne ja löytää vanhan ja uuden tavan leikkiä. Sisäisen leikkijän voi päästää vapaaksi myös yhdessä toisten kanssa, vaikka NLP-koulutuksessa. Yhdessä leikkiminen
moninkertaistaa mahdollisuuden luomiseen ja jaettu ilo on kaksinkertainen (vähintään!) ilo.

Voit olla kiinnostunut myös näistä

  • Moka on lahja – vai onko?

    ”Moka päivässä, parhaassa kaksi”, kertoi mottonsa eräs tuttavani muutama vuosi takaperin. Hän työskenteli tehtävässä, jossa hän loi uusia työmenetelmiä ja -tapoja yritykselleen. Hänen mukaansa mokaamisesta oli tullut normaalia, lähestulkoon tapa mitata pysyttiinkö vanhassa ja tutussa vai luotiinko todella jotain sellaista, mitä ei ennen ole ollut. ”Moka on lahja”, hoetaan myös mediassa. On lupa mokata, parhaimmillaan…

  • Kuvista ja kuvaamisesta

    [et_pb_section admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text admin_label=”Teksti” saved_tabs=”all” background_layout=”light” text_orientation=”left” use_border_color=”off” border_color=”#ffffff” border_style=”solid”] Napolissa käväistessäni naureskelin aasialaisten turistien innolle kuvata itseään, toisiaan, ohikulkijoita rakennuksia, suihkulähteitä, ruokaa jne. Kännykät, kamerat, selfiekepit viuhuivat kun turistit ja ystävälliset tarjoilijat kuvasivat liikkuvaa ja liikkumatonta kuvaa jatkuvasti. Millaisia muistoja kuviin tallentuikaan? Suu supussa keikisteleviä, hymyileviä ihmisiä, helteessä hikoilevia, rentoja asentoja, vilkutuksia, ihmetystä…

  • Helvetin vihainen

    Kirjoitus on julkaistu Mieli-lehdessä 3/2019 (Syksy 2019) ”Miksi mä olen aina niin helvetin vihainen”, kysyi coach Tuuli Paltemaan asiakas, ja jatkoi ”miksi mä en saa tätä tunnetta itsestäni pois”? Hyvä ja ajatteluttava kysymys on, miksi ihminen vihaa, sillä olisihan paljon hyödyllisempiäkin tunteita, jotka tuntuisivat hyviltä ja helpoilta. Lue, mitä Tuuli kirjoittaa vihasta, sen tunnustamisesta, tunnistamisesta…

  • Päätöksiä ja valintoja

    Joitain vuosia sitten tein päätöksen, että teen enemmän asioita, joita kohtaan voin tuntea intohimoa ja joita voin rakastaa. Myöhemmin muutin tätä päätöstä niin, että teen ainoastaan sitä mitä rakastan ja johon tunnen intohimoa.  No, aika montaa asiaa olen saanut opetella rakastamaan ja monesta asiasta olen saanut luopua. Ja opetteleminen jatkuu edelleen, ”ainoastaan” sanan vaatimus on…

  • Nlp? Mitä se on ja missä siitä voi hyötyä?

    Mitä hyötyä NLP:stä on? Olisi hienoa, jos tähän olisi yksi ainoa ja oikea vastaus, sitä minulla ei ole. Jokainen meistä voi hyödyntää NLP:tä juuri siinä missä sitä itse tarvitsee ja missä se on kaikkein tarkoituksenmukaisinta. Minulle NLP on ollut keino tarkastella omaa sisäistä maailmaa ja sen suhdetta ympärilläni olevaan maailmaan, ihmisiin, asioihin ja tekemisiin. Käytän…

  • Jos elämä olisi luisteluhiihtoa

    ”Onnea on ensimmäiset jäljet vasta-ajetulla ladulla”, olen ajatellut luultavasti aina, kun olen sen tehnyt. Parhaimmillaan suksi liukuu kuin itsestään ja vauhtia piisaa. Tällöin muistan hiihto-open vinkit: ”potku kapealle, suksi eteenpäin menosuuntaan ja paino jalan päälle. Käsivarret lähekkäin pään korkeudelle valmiina antamaan vauhtia” Itse muistutan itseäni: voima lähtee keskeltä eli napa selkärankaan kiinni. Myös ajatukset ovat…