Viikko remonttia takana, huonekalut sikin sokin, tavarat mullin mallin, mikään ei taida olla tutussa, omassa paikassaan. Sekamelskan keskellä huomaan, kuinka hyvää tekeekään mullistaa asiat ympärillään aika-ajoin. Heittää turha pois ja säilyttää tärkeä sekä tehdä valintoja kumpaan tavarat ja asiat kuuluvat, säilytettäviin vaiko pois heitettäviin? Samaan aikaan käyn läpi muistojani, tuo paperipino muistuttaa aloitetusta ja kesken…
[et_pb_section admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text admin_label=”Teksti” saved_tabs=”all” background_layout=”light” text_orientation=”left” use_border_color=”off” border_color=”#ffffff” border_style=”solid”] Napolissa käväistessäni naureskelin aasialaisten turistien innolle kuvata itseään, toisiaan, ohikulkijoita rakennuksia, suihkulähteitä, ruokaa jne. Kännykät, kamerat, selfiekepit viuhuivat kun turistit ja ystävälliset tarjoilijat kuvasivat liikkuvaa ja liikkumatonta kuvaa jatkuvasti. Millaisia muistoja kuviin tallentuikaan? Suu supussa keikisteleviä, hymyileviä ihmisiä, helteessä hikoilevia, rentoja asentoja, vilkutuksia, ihmetystä…
Viikonlopun aikana tuli taas selväksi, että koemme tilanteet eritavoin. Hyvän ravintolaillallisen jälkeen minä olin sitä mieltä, että ”hyvää oli”, illallisseurani mielestä taas ”ei ollut pahaa”. Sama toistui hieman eri sanoin myöhemmin raparperipiirakan ääressä. Jokin aika sitten olin ystäväni kanssa matkalla konserttiin kuuntelemaan upeaa musiikkia, tai niin luulin, kunnes ystäväni kertoi olevansa matkalla KATSELEMAAN konserttia. Elokuvissa…
Elämääni kuuluu tietynlainen järjestys, jota ylläpidän vaatimuksilla, lupauksilla ja odotuksilla sekä säännöllisellä itseruoskinnalla edellisten pettäessä. Uuden vuoden tienoilla laadin lupauksia kunnon kohottamisesta, siitä, että annan enemmän aikaa läheisilleni, alan syödä terveellisemmin, lopetan hömppäsarjojen katsomisen televisiosta jne. Näitä lupauksia sitten yritin toteuttaa, kunnes pikkuhiljaa ne unohtuivat. Kesäloman lähestyessä teen saman uudelleen. Lupaan itselleni nostaa kuntoa, korjata…
[et_pb_section admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text admin_label=”Teksti” background_layout=”light” text_orientation=”left” use_border_color=”off” border_color=”#ffffff” border_style=”solid” saved_tabs=”all”] Ihminen elää kaiken heti ensi kerralla ja valmistautumatta osaansa. Ikään kuin näyttelijä joka esiintyy harjoittelematta osaansa. Mutta minkä arvoista elämä voi olla, jos sen ensi harjoitus on elämä itse? Siksi se muistuttaa aina luonnosta. Ilmaus ei kuitenkaan ole täsmällinen, sillä luonnos on aina jonkin…
Road Map Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin. Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään. Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille. -Tommy Tabermann – ”Täällä me ollaan ja odotellaan oivalluksia”, luonnehti eräs kurssilainen viikonlopun koulutusta. Ei siis; täällä olemme opiskelemassa,…
Joitain vuosia sitten tein päätöksen, että teen enemmän asioita, joita kohtaan voin tuntea intohimoa ja joita voin rakastaa. Myöhemmin muutin tätä päätöstä niin, että teen ainoastaan sitä mitä rakastan ja johon tunnen intohimoa. No, aika montaa asiaa olen saanut opetella rakastamaan ja monesta asiasta olen saanut luopua. Ja opetteleminen jatkuu edelleen, ”ainoastaan” sanan vaatimus on…
Eli tarina siitä kuinka tärkeää on valita mitä huomaa ja mitä jättää huomaamatta. Tapahtui tänä aamuna noin klo 8.00: ”VAU! Ensilumi sataa, ihanaa!” Tähän huutoon havahduin kesken Hesarin lukemisen ja viuhahdukseen, joka syntyi kun yökyläläinen, Nea, syöksyi eteiseen, pisti takin ja kumisaappaat jalkaansa ja jatkoi samalla vauhdilla pihalle. ”Vihdoinkin ensilumi, pääsee vihdoin lumen keskelle möyrimään!”…
Jokunen päivä sitten kuulin itseni puhuvan totuutena asiasta, josta todellisuudessa en ollut ihan varma. Asialla ei olisi ollut juurikaan merkitystä, aivan pikkujutusta oli kyse, vaan merkityspä kasvoikin kun päätin olla tietäväinen ja oikeassa, enkä aloitettuani voinut päästää oikeassa olemisestani irti. Saman tarinan kuulen aina vaan uudelleen. Perheen sisällä riidat syntyvät usein siitä, ettei kukaan suostu…
[et_pb_section admin_label=”section”][et_pb_row admin_label=”row”][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text admin_label=”Teksti”] Ja niin ystävykset alkavat yhdessä lukea kirjaa. Ja jokainen nauraa eri asioille. – Ulf Nilsson Mikä on se ”juttu”, joka saa pitämään jostain ja jonka puuttuminen aiheuttaa sen, ettet edes huomaa jotain toista? Ominaisuus, joka herättää innostuksen ja mielenkiinnon toisessa ihmisessä ja toista ei vaikuta koskettavan lainkaan. Olen lukenut saman…