Moka on lahja – vai onko?

”Moka päivässä, parhaassa kaksi”,

kertoi mottonsa eräs tuttavani muutama vuosi takaperin. Hän työskenteli tehtävässä, jossa hän loi uusia työmenetelmiä ja -tapoja yritykselleen. Hänen mukaansa mokaamisesta oli tullut normaalia, lähestulkoon tapa mitata pysyttiinkö vanhassa ja tutussa vai luotiinko todella jotain sellaista, mitä ei ennen ole ollut.

”Moka on lahja”, hoetaan myös mediassa. On lupa mokata, parhaimmillaan mokista kirjoitetaan kirjoja ja esitellään kuuluisien ja menestyneiden ihmisten mokia, ikään kuin menestyksen edellytyksinä.

Miksi sitten mokaaminen ei edelleenkään tunnu hyvältä?

Olen kokenut lukuisia tilanteita, joissa joku on mennyt pieleen hyvästä yrityksestä huolimatta. Olen mokannut vahingossa, kiireessä, ajattelemattomuuttani tai väsyneenä. Enkä tosiaankaan ole aina hihkunut riemusta mokattuani.

Olen kuullut kerrottavan, että lahjan lisäksi moka voi olla kehotus pysähtyä ja kuunnella itseään. Kun minä pysähdyn mokattuani, kuulen kuinka sisäinen minäni kertaa tekemääni mokaa, sättii tai naureskelee ja miettii mitähän muut ajattelevatkaan mokastani ja etenkin minusta.

Tai moka voi olla neuvonantaja, joka kehottaa tekemään toisin ja oppimaan kokemuksesta. Juu, ja samalla häpeä polttaa niin, ettei tosiaankaan tee mieli mennä kokeilemaan samaa jollan uudella tavalla. Oppi mokasta on pysyä poissa tilanteista, joissa on mahdollista mokata TAAS!

Entä muiden mokat? Niihin suhtaudun lempeästi ja ymmärtäen, tekevälle sattuu ja tapahtuu. Tiedän toki, että kun ihminen oppii epäonnistumaan, paranee hänen onnistumisen mahdollisuutensa. Ja uskon kyllä sen – silloin kun kyseessä on joku muu kuin minä itse.

Moka on vain moka, jollei siitä opi jotain uutta.

Muistan tarinan Thomas Alva Edisonista, kuinka hän yritti kehittää hehkulamppua ja onnistui ensin löytämään tuhat tapaa, joilla hehkulamppu ei ainakaan toimi. Hän ei siis toistanut tuhatta kertaa samaa tekoa vaan löysi tuhat erilaista tapaa, jotka johtivat lopulta yhteen toimivaan tapaan saada hehkulamppu palamaan. TUHAT kertaa! Ja minä lannistun siitä yhdestä. Olenko kaivanut itselleni poteron, jonne voin juuttua häpeäni ja pelkoni kanssa? Siellähän moka pysyy vain mokana ja minä pienenä minuna.

Uskallanko kääntää mokan oivallukseksi?

Ehkä opin jotain tai sitten suhtaudun siihen keveämmin, tällaista sattuu-ajatuksella? Jospa tänään päättäisin unohtaa fantasian täydellisyydestä ja erehtymättömyydestä, olisin armollisempi ja hyväksyisin sekä valoisan ja varjoisan puolen itsestäni. Jos se olisikin niin yksinkertaista?

Valinta ja päätös, jonka teen nyt.

Voit olla kiinnostunut myös näistä

  • Olla läsnä

    Olla läsnä – mitä se on? Kyselin ihmisiltä sanoja, joilla voisi kuvailla omaa läsnä oloaan. Jokaisella läsnä olo oli omanlaista, erilaista ja sanat, joilla he sitä kuvailivat vaihtelivat. Paljon oli myös sitä, ettei löytynyt sanoja. Oli eleitä, tuntemuksia ja sanattomuutta. Miten läsnä oloon pääsee? Vastaus tähänkin on taas kerran sama; erilailla, omalla tavalla, omilla tavoilla….

  • Arvokas aika!

    ”Aika on arvokasta, sitä ei sovi tuhlata. Mihin oikein käytät aikaasi, tämä elämä on kuule ainutkertaista, älä kuluta aikaasi mihin vaan.” Kuulostaa varmaan tutulta. Aika on niin tärkeää ja vakavaa, että se on parasta käyttää viisaasti; tee jotain hyödyllistä, kartuta omaisuuttasi, työskentele ahkerasti, älä laiskottele, älä tuhlaa, älä ole saamaton! Minä väitän, että aika on…

  • Tunnetaidot työssä

    Tunteet ovat mukana kaikkialla elämässämme, myös työpaikoilla. Tunteiden merkityksestä yrityksen tulokseen vaikuttavana tekijänä on olemassa runsaasti tutkittua tietoa ja siltikin niihin suhtauduaan usein vähätellen. Ikäänkuin ne olisivat asioita joille ei vaan mahda mitään. Voiko ja kannattaako tällainen voimavara  jättää hyödyntämättä? Millaisia tunteita työmme meissä herättää, kuinka turvalliseksi olomme tunnemme, saako joskus erehtyä, voiko onnistumisesta iloita…

  • Optimismin huippu?

    Eli tarina siitä kuinka tärkeää on valita mitä huomaa ja mitä jättää huomaamatta. Tapahtui tänä aamuna noin klo 8.00: ”VAU! Ensilumi sataa, ihanaa!” Tähän huutoon havahduin kesken Hesarin lukemisen ja viuhahdukseen, joka syntyi kun yökyläläinen,  Nea, syöksyi eteiseen, pisti takin ja kumisaappaat jalkaansa ja jatkoi samalla vauhdilla pihalle. ”Vihdoinkin ensilumi, pääsee vihdoin lumen keskelle möyrimään!”…

  • Syysväsymys, lomakuume ja muita diagnooseja

    Ihan kohta kesälomakauden loputtua alkaa kuulla puhetta stressistä ja väsymyksestä. Lomalla hankitttu energia on tipotiessään ja akut valittavat tyhjyyttään. Moni odottaa kiihkeäsi seuraavaa lomaa ja akkujen lataamista, tiedetään, että syksy väsyttää ja pimeä talvi masentaa. Voisiko ihminen toimia niin kuin auto, ladata akkuja käytettäessä, siinä arkisessa työssä ja olemisessa? Millaista olemista ja tekemistä sinä tarvitset, jotta…

  • KOSKETUS – kuinka ääni koskettaa ja yhdistää

    Ääni ei ole ainoastaan kieltä ja sanoja. Siinä kuuluu koko olemuksemme, kokemukset, tunteet ja se osa meistä, joka on sanojen ja kielen ulottumattomissa. Ääni kulkee hyrinästä kiljahduksiin, huokauksesta huutoon. Kaikenlainen ääni on mahdollisuus ilmaista itseä omalla, ainutkertaisella äänellä. Kaikenlainen ääni on yhteyttä – lähetettynä ja vastaan otettuna. Ääni on liikettä, värähtelyä ilmassa ja kehossa. Tämä…